Olipa kerran päiväkoti missä kaikki lapset riippumatta äidinkielestään olivat samoissa ryhmissä keskenään ikäjakauman mukaan. Ei enää.
Aikanaan 3-5. vuotiaat leikkiryhmä lapset olivat parina aamupäivänä viikossa samassa ryhmässä toverillisesti yhdessä. Ei enää.
Vielä jokin aika sitten 6-vuotiaat esikoululaiset olivat iltapäivisin esikoulun jälkeen yhdessä samassa hoitoryhmässä. Ei enää. Tulevana syksynä he eivät ole enää edes samassa talossa.
Iltapäivätoimintakerho 1-2.luokkalaisille toimi kevääseen saakka samassa talossa, missä ystävystyttiin, ja oltiin yhdessä. Ei enää syksyllä. Kieliryhmät eriytytetään omiin tahoihin.
Lapsilla ei enää ole mahdollisuutta olla arkielämässä yhdessä, koska puhuvat eri kieliä äidinkielenään. Luonteva tutustuminen ja ystävystyminen yli kielirajojen estetään identiteetin hukkaamisen pelossa.
Mitä harvemmin lapsi kuulee toista kotimaista kieltä, mitä harvemmin hän näkee toista kotimaista kieltä puhuvaa lasta, mitä enemmän lapsien yhdessäoloa estetään, sitä useammin tullaan toteamaan miksi toista kieltä kannattaisi edes opiskella koulussa.
Mitä pidemmälle kieliryhmien erottelussa mennään sitä vähemmän ymmärretään ja kunnioitetaan toisia.
Alkuviikolla Suomen pääministeri vieraili Ruotsissa ja ruotsin kielen sijaan käytettiin englantia! Missä oli pohjoinen ulottuvuus r u o t s i n kielellä?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti