Henkilökohtaisuuksiin

Olen tyrmistyneenä seurannut useiden vuosien ajan virkamiestahon haluttomuutta kuunnella ja auttaa kuntalaisiaan korjaamalla selviä virheitä ja nykyisen kaupunkimme vaatimuksia todistaa todistusten perään kuntalaisen huomioiman ongelman todenperäisyyden.

Kynnys lähteä peräämään lapsen tai kenenkään muun oikeuksia kunnalliseen virkakoneistoon on korkea eikä sitä tee tarpeettomista asioista. Moni jättää sen tekemättä. Hallintokulttuurin ja jopa kanssaihmisten riepottelemana kynnys puolustaa tärkeäksi katsomaansa asiaa on noussut pelottavan korkealle.

Jokainen äiti ja isä puolustaa lastaan epäoikeudenmukaisuudelta. Yksityinen valituksemme lapsemme koulumatkasta kysyy miksi lapsemme täytyy kulkea koulumatkansa linja-autolla maantieltä käsin toisten lasten saadessa matkan koulutaksilla kotipihalta koulun pihalle ja takaisin kotipihalle (2006)-2010, 2011. Prosessin aikana olen järkyttyneenä ottanut useita kertoja yhteyttä kaupungin viranhaltijoihin vaatien poistamaan pöytäkirjoissa ilmenneitä yksityissuojan sisältämiä tekstejä julkisilta internet sivuilta.

Jokainen kunnioittaa lasten oikeuksia ketään nollaamatta, eikö niin? Sallisitko sinä syrjinnän kun sitä kutsutaan "minimaaliseksi" eikä kosketa sinua tai sinun lapsiasi? Minä en koskaan.

Pelottavaksi asian tekee myös se, että seudun ilmapiiri ei tunnu jostain syystä sallivan kaikille oikeutta puolustaa lapselleen yhdenvertaista asemaa yhteisössä asiassa kuin asiassa. Kuntajärjestelmä ei ole aukoton eikä virheetön. Sitä on saatava ja sitä täytyy korjata aika ajoittain.

Vaikene ja ole hiljaa (seura)kunnassa! Onko puheoikeus, ajattelun- ja sananvapaus tarkoitettu todella vain osalle yhteisöä? Jos en ajattele samoin kuin enemmistö on sallittua mollata mielin määrin ihminen hiljaiseksi? Onko yhteisömme elinkelpoinen jos erilaisia ajattelukantoja ei sallita?

Olen pahoilla mielin seurannut henkilökohtaisuuksiin menneitä pahansuopaisia puheita takanani minusta, lapsemme koulunkäyntiin liittyvisssä yksityisasioissa, perheemme asioista. Olisin toivonut yhteisön kykenevän kunnioittamaan oikeuttamme tasavertaisuuteen mielipiteissä, näkökannoissa ja kysymyksissä.

Pyydän anteeksi jos pahoitin kirjoituksella jonkun mielen. Pystynkö korjaamaan sitä säröä jonka pahansuopuus täällä on aiheuttanut minulle on vaikeaa vastata juuri nyt.