Loviisan iäkkäät koulurakennukset ovat vuosien huolto- ja korjaustoimenpiteiden puutteessa tiensä päässä. Tästä johtuen koulujen -ei suomen- tai ruotsinkielisten koulujen- vaan koulujen kunnostaminen ja uusien rakentaminen tulee löytyä kaupungin investointilistan kärkipaikoilta. Ken uskaltaa koulurakennusten katastrofaalisen tilanteen korjaamisen esteeksi nostaa rahan ja kielikysymyksen on syytä katsoa peiliin pitkään ja pohtia perusteellisesti katsomustaan!
Kaksikielisyyden kronkreettiseen ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan päättäjiä, jotka tekevät hyviä taloudellisia ratkaisuja lapsien parhaaksi -ei suomenkielisten eikä ruotsinkielisten lasten- vaan lapsien. Löytyykö Loviisassa tähän kykeneväisiä?
Jos yhdenkään puolueen agendalla on kaupungissamme torpata kaikki järkevät ratkaisut argumenttinään epäolennaisuudet, esim. kieli, herättää se oikeutetusti voimakkaita tunteita kuntalaisissa ja puoluekannoissa ja syystäkin.
Nyt jos koskaan on yhteistyön ja tekemisen paikka. Moni koulutila ongelma ratkaistaan koulukeskuksilla, joissa useampi keskuksen sisällä oleva koulu voi hyödyntää samoja erikoistiloja. Tälläistä ratkaisua kaivataan esim. Koskenkylässä kuin muuallakin Loviisassa. Niukkuudessa pienemmällä määrällä rahaa saadaan kaikille lapsille yhdenmukaiset koulutilat kenenkään lapsen joutumatta odottamaan vuosiksi ja vuosikymmeniksi omaan vuoroaan.
"Ruotsin ympäristöpuolueen entinen johtaja Maria Wetterstrand pahoitteli sunnuntain Hufvudstadsbladetissa, ettei Suomessa ole kaksikielisiä kouluja" Helsingin sanomat 13.9.11. Yhteisiä rakennuksia kieliryhmillä on jo jonkin verran suomessa ja niistä on ollut vain positiivisia kokemuksia. Helsingin tekemä tutkimus osoitti kaksikielisten koulurakennusten etuihin kuuluvan mm. oman äidinkielen identiteetin vahvistuminen mikä on erittäin positiivistä.
Meillä puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta näkyykö se käytännön tasolla kaupunkimme perhepäivähoidossa, päiväkodeissa ja kouluissa, valitettavasti ei. Olisiko jo aika?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti