Kirkollisvero

Evankelisluterilaisen kirkkomme ydintehtävä on välittää kansalle hengellisten työntekijöidensä toimesta ja seurakuntalaistensa avulla sanaa armollisen Jumalan sylistä kirkossa ja kansan keskuudessa.

Loviisan seurakunta yhtymän päätöksenteossa ei kuitenkaan enää nähdä metsää puilta. Hengellistä työtä tärkeämmäksi on noussut epäolennaisten asioiden vaaliminen.

Loviisan seurakunta yhtymän valtuusto päätti äänin 13-11 nostaa kirkolliveron 1,60%:sta 1,65%:een korjatakseen talousarvioon jäävän alijäämän ja sivuuttaen kevyesti talouteen liittyvät ensisijaiset korjaussäästötoimenpiteet. Ratkaisu on kestämätön. Niin seurakuntalaisten hyvinvoinnin kuin yhteyden säilyttämisen kannalta.

Seurakunta yhtymän hallussa olevat kiinteistöt joissa ei ole toimintaa, toiminta on tekohengitystä eikä sijainti palvele enää seurakuntalaisia on taloudellisen tilanteen sitä vaatiessa luovuttava. Näille kiinteistöille löytyy Suomesta tahoja, joille se on perustehtävä ja joilla on tarve, osaaminen ja halu säilyttää niin uusia kuin vanhoja rakennuksia.

Seinät eivät olleet 2 000 vuotta sitten etusijalla hengellisessä työssä eikä niiden tulisi olla sitä tänä päivänäkään!

Aika vaatii vakavaa arvokeskustelua. Tarvitsemmeko viittä kansliarakennusta kun pienessä kaupungissa riittäisi keskustassa yksi riittävien liikenneyhteyksien äärellä? Kuinka moni edes käy henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastossa? Hyvin hyvin harva tänä päivänä. Virastokommunikaation riittää puhelin ja sähköposti. Ilossa ja surussa tapaamme papin kirkossa tai kotona.

Ala-asteikäisten seurakunta tapahtuma neljä kertaa vuodessa ei saa pyynnöistä huolimatta paikalle seurakunnan lastenohjaajaa kalliin sunnuntai työn vuoksi on signaali, jota emme kaipaa evankelisluterilaiseen kirkkoomme, jossa palvellaan ilmeisen erinomaisesti ennemmin kulttuurihistoriallisia hirsiä lasten jäädessä tärkeimpien asioiden junassa unohduksiin.