Borgåbladet kirjoittaa eilen Kristiinankaupungin lukion oppilaiden tovin mietittyään todenneen ääneen ettei heillä ole ainuttakaan suomenkielistä ystävää.Hur hamnade vi här? Kuinka tähän on jouduttu? Eristäytymispolitiikalla. Kun missään olosuhteissa millään lailla ei sallita kahta kotimaista kieltä puhuvan luonnollista kanssakäymistä edes toisen asteen ammatillisessä koulutuksessa, saati päiväkodeissa ja peruskoulussa, on tuloksena tietoisesti eristäytynyt kansanosa, joka ei jaa kieltään, kulttuuriaan ja ystävyyttään, on se askel siihen olemassaolon kamppailuun minkä tämä osa kansasta on valitsemassa itselleen?
Jotta meillä säilyisi maassamme neljän kielen elinmahdollisuudet on käytettävä kaikki mahdollisuudet joita nykyaika tarjoaa kielien säilyttämiseen, niin rannikolla kuin lapissa!
On kyseenalaista julistaa Loviisan kaupungin strategioissa yhdessä tekemistä ja vastuullisuutta kun sitä ei löydy kronkretiassa. Kaksikielisyydestä sanotaan ”Etsimme uusia tapoja ylläpitää ja kehittää kaksikielisyyttä. Painotamme yhdessä tekemistä ja kehitämme tapoja, joilla kieliryhmät saadaan paremmin yhteen” miksi tälläistä saatetaan kirjoittaa kun kaikin keinoin se valtuutettujenkin osalta estetään toteutumasta käytännössä.
Kaupungin strategiassa sanotaan myös: ”Vetovoimaisuus ja kilpailukyky: kaupungin vetovoimaisuuden lisääminen ja sijainnin hyödyntäminen” mutta silti elinkeinoelämänkään puoltava lausunto yksikielisen II asteen ammatillisen koulutukseen siirtymisestä turvaamaan koulutuksen olemassaolo itä-uudellamaalla tyrmätään täysin ja valtuusto äänestää vastoin Loviisan seudun ja kuntalaisten etuja. Vetovoimaisuus ja kilpailukyky ei tässä ilmapiirissä menesty.
Miltä tuntuu niistä nuorista, joilta ollaan viemässä mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen lähellä kotejaan valtuutettujen päätettyä siirtää heidät keudan piiriin? Lisääkö tämä nuorten hyvin- tai pahoinvointia?
Kaikki julkisuuteen esitetyt argumentit Loviisan valtuuston päätöslukemalla 33-26 kaksikielisen sijaan valita yksikielinen II asteen ammatillinen koulutuksen järjestämistapa eivät ole vakuuttavia eivätkä usein edes paikkansa pitäviä ja jopa asian kierrittämistä merkityksettömiin sivujuonteisiin.
Loviisan sanomien taltioima videolähetys valtuustosalista 18.1 osoittaa hämmästyttävää vihamielisyyttä suomenkielisiä kohtaan. Miten ruotsinkielisen puolueen presidenttiehdokas kotisivuillaan sanookaan; ”Jokainen lapsi on arvokas. Jokainen ihminen – nuori tai vanha, tumma tai vaalea, suomen- tai ruotsinkielinen – on tärkeä. Erityisen tarmokkaasti meidän on tuettava nuoria löytämään oma paikkansa elämässä ja uskomaan tulevaisuuteen. Meillä on kokemustietoa pohjoismaisesta demokratiasta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.” Miten tämä näkyy Loviisassa, ei mitenkään.
Nyt oltiin päättämässä lausunnosta ammatillisen koulutuksen järjestämisestä tulevaisuudessa yksi- tai kaksikielisen hallinnon alle. Hyvin monelta tuntuu asiassa unohtuneen sana hallinto. Ammatillisen koulutuksen säilyttäminen itä-uudellamaalla vaatii vahvaa yksikköä jota seudun väestönpohja takaa ainoastaan kaksikielisessä hallinto-organisaatiossa.
Kaikki muu pysyisi entisenläisenään. Koulut, opetus, oppilas- ja terveydenhuolto, omina yksikköinään yhdellä kielellä samoilla resursseilla kuin nyt. Eivät olemassa olevat lain vaatimat puitteet mihinkään katoaisi vaikka hallinto toimisi kaksikielisenä omassa ”tornissaan”.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti