Jälkiteollisen ajan kuvaan kuuluu talouden vähäisempi kasvu. Pysähtyneisyys kiihkeiden vuosikymmenten jälkeen. Se on luonnollista eikä näin ollen vaadi taisteluhuutoja aikaa muuksi muuttamaan.Kasvun ihannointi, suoraan sanoen palvonta, tuntuu nykypäivänä vanhanaikaiselta ajattelutavalta. Vaade jatkuvaan kasvuun, enemmän ja vielä enemmän, on utopistinen, hallusinaatiota ikuisesta kasvun mahdollisuudesta porras portaalta ylöspäin.
Kansa ymmärtää, tälläkin hetkellä suurin osa, ettei jatkuva taloudellinen kasvu ole tervettä, ei ihmisille eikä maapallolle. Nyt on aika ottaa vastuuta, tehdä järkeenkäypää ja tasaista elinkeino- ja hyvinvointikäytännettä.
Emme voi yksinkertaisesti vaatia lisää. Kohtuus kaikessa, kuten sanonta kertoo. Kohtuus palveluissa, tuotannossa, määrissä, aivan kaikessa. Tänä päivänä järjen ja kohtuuden on kohdattava aikalaisemme. Siihen ei tarvita ideologisia suuntauksia tai muotivirtoja, vaan ihmisyyttä, ihmisenä yhteisössä, liittyvää viisautta, ymmärrystä, että jossakin vaiheessa on hiljennettävä ennen kuin hillittömyys purkautuu ja tuhoaa täysin inhimillisyyden, oikeuden olla täällä, käyttää maapalloa hyväkseen.
Selvä ei järjettömälle talouskasvulle ei tarkoita laiskotteluun ryhtymistä. Jokaisen velvollisuus on tehdä itselleen ja yhteisölleen työtä, työtä leipänsä eteen, kaikkien hyväksi, yhteiskunnan hyväksi. Riittää kun tarpeellinen on ympärillä, ihmisillä hyvä olla, joten on järjetöntä kurkottaa äärettömyyksiin vain taloudellisen kasvun hokemalla ja ihannoinnilla, rikkoa sekä hyvinvointi ja elinympäristö.
Meillä on oikeus todeta että hyvä olo tarkoittaa lämmintä perusateriaa eikä kaviaaria ja kylmä maito on parempaa kuin shampanja. Näin myös maamme talouden hoidossa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti