Motiivina raha?

Loviisan kaupunginhallitus käsittelee 27.2 esitystä, jossa kaupungin keskustenjohtajien ja satamajohtajan tehtäväkohtaisia palkkoja korotetaan, sillä kahden vuoden aikana johtajien palkkoihin ovat kohdistuneet pelkästään yleiskorotukset ja järjestelyvaraerät. Korotuksen oikeutukseen vedotaan myös viitaten muiden kaupunkien johtajien palkkatasoon. Korotukset ovat tehtävästä riippuen 200-400 euroa kuukaudessa.

Asialla on kaksi puolta. Kumpi puoli kallistuu vaa-assa eniten. Hallituksen miettiessä maaliskuun aikana julkisen sektorin säästötalkoita tulisi kuntien toimien kuvata samaa linjaa. Kulut kuriin – esimerkiksi palkkamenojen nousun hillinnällä. Eikö hallinnon huipun kuulu osallistua talkoisiin?

Tulevat kuntaliitokset eivät puolla johtajien palkankorotuksia. Kuntien yhteen liittyessä kenenkään palkkaa ei voida alentaa vaikka tehtävänkuva kevenisi ja tämä tuo lisää taloudellista taakkaa uudelle kunnalle: huimalla henkilöstömäärällä, pitkällä irtisanomissuojalla ja johtajien palkkojen yhtenäistämisellä. Tulisiko tästä tuntea jonkinlaista vastuuta? Kateellisuus naapurin tuloista ei ole hyvä peruste. Kotkassa on noin 55 000 ja Porvoossa noin 49 000 asukasta kuin Loviisassa vain noin 16 000.

Loviisa elää taloudellisesti tarkan euron aikaa eikä näköpiirissä ole aikaa jossa rahakirstun pohja peittyisi euroilla. Kuntalaisten peruspalveluiden riittävyys on jokapäiväinen huoli. Maltillisuus rahankäytössä on kaiken a ja o. Niin pienissä kuin suurissa asioissa.

Toki hyvä johtaja ansaitsee palkkansa esimiehenä luotsatessaan kaupunkia järkevästi sosiaalisen ja materiaalisen tulosvastuun kantajana. Voivatko kaupunkimme johtajat aukottomasti todistaa kykenevänsä toimimaan esimiehinä? Eikö heillä ole siihen tietynlainen velvollisuuskin kuntalaisten maksaessa viime kädessä heidän palkkansa. Liian usein kuitenkin kentällä tapahtuu jotain aivan muuta mihin johtajamme eivät ilmeisesti kykene ja osaa puuttua … Huomioitavaa on se ettei esimerkiksi menestyvässä yritysmaailmassa kannustamiseen tarvita aina rahaa ja sirkushuveja motivaatioksi hyviin suorituksiin.

Palkansaaja joustaa, hyväksyy jopa palkanalennukset, ei vaadi korotuksia jne. Loviisan ja maan parhaaksi olisi johtajien tässä maassa lopultakin näytettävä toteen ettei ahneus aja heitä eteenpäin vaan aivan muut motiivit. Suomen perusta ei voi maata ahneudessa Palkansaaja saa ja joutuu tyytymään pelkkiin yleiskorotuksiin.

Johtaja voi nauttia suurempaa palkkaa, kun hän toimillaan takaa asioiden sujuvuuden ja tuottaa yritykselle ja tässä tapauksessa kaupungille selvästi tasapainoa, menestystä ja tuloja toimillaan. Kun taloudellinen aika ei suosi tätä tai johtajilla ei ole mustaa valkoisella osaamisestaan on liiallinen ahneus palkkaan hyvin kyseenalaista jopa tuomittavaa.

Entä jos johtajien palkat käytetäänkin alaisten hyvinvoinnin ja työn jaksamisen tukemiseen? Tällöin johtajien henkinen taakka kevenisi, kun huoli alaisten jaksamisesta helpottuu. Hyvä esimerkki tästä olisi koulujen opettajien, sosiaali- ja teknisentoimen tai terveyskeskus henkilöstön fyysisen ja henkisen jaksamisen turvaaminen.

Uusi Loviisa on ollut kaksi vuotta koossa ja mm. opettajien jaksamisesta ei näytä kukaan olevan kiinnostunut. Oppilasmassa velloo ja opettaminen on entistä vaikeampaa. Johtajien palkankorotukset voitaisiin käyttää kaupungin hyvinvointikoordinaattorin jalkauttamiseen jokaiseen kouluun keskustelemaan ja tukemaan opettajia, mitä vielä ei ole tapahtunut.

Asiaa voi ajatella monesta näkökulmasta. Loppu tulemana taitaa löytyä enemmän palkkojen nykyiseen tasoon puoltavia argumenttejä kuin nostoon.